Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen: Kamala Luonto Sunnuntaijengi

Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen: Kamala Luonto

Sunnuntaijengi

Kamalan Luonnon otuksia olen tavannut siellä sun täällä, mutta kirjana tämä on ensimmäinen lukemani. Lempisarjakuviini lukeutuu Lassi ja Leevi sekä Babyblues ja jotain samaa hiljaista viisautta vilahtelee myös Kamalassa Luonnossa. Hahmot ovat sympaattisia ja vaikka nyt ihan jokainen strippi ei hauskuutakaan nasevuudellaan niin ehdottoman lupsakka teos tämä on.Kakkahuumori toimii aina ja majavaan suorastaan samaistuin. Onneksi maailmankaikkeudessa on paikkansa myös majaville, joille pöllöt antavat ytimekkäät diagnoosit.

Arvosana 8-

Åke Persson & Thomas Oldrup: Maailman pisin pajunköysi

Åke Persson & Thomas Oldrup: Maailman pisin pajunköysi

101 historiallista harhakäsitystä

Maailman pisin pajunköysi

Persson ja Oldrup kirjoittavat historian pienistä tahattomista mokista ja vähän isommista pötypuheista. Kirja on itsenäinen osa sarjaa, josta aikaisemmin luin teoksen Maailma on outo. Samalla viihdyttävällä linjalla mennään ja kiistämättä tuntee olonsa aika pöljäksi, kun on niellyt kakostelematta kaikki nämä historialliset höpötykset.

Moni tarina liittyy hallitsijoihin ja heitä mustamaalanneisiin vihamiehiin. Marie-Antoinette ei koskaan kommentoinut kansalaisten nälkään ja leivän puutetta sanoillla ” Syökööt leivoksia” eikä Sherlock Holmes tuumaillut koskaan ” Yksinkertaista, rakas Watson”. Vaan selvisipä Sherlockin tarinasta millä nimellä kutsutaan ihmistä, jolla on monenlaisia lahjoja ja mielenkiinnon kohteita. Ajatuksiini pölähti heti kuva työvoimatoimistossa hikoilevasta herra Holmesista ja virkailijasta, joka tolkuttaa ankarasti keskittymään yhteen mielenkiinnon kohteeseen ja rakentamaan ura sen, ja vain sen mukaan…

6 on parempi kuin 1

Näihin herjauksiin kuuluu myös totuuden vääristelyt hallitsijoiden ja suurmiesten/-naisten kuolinsyistä. Giljotiinin keksijää ei teloitettu omalla laitteellaan, Katariina Suuri ei kuollut harrastaessaan seksiä hevosen kanssa eikä Eerik XIV kohdannut loppuaan syötyään myrkyttettyä hernekeittoa. Eikä Eerik kuollut myöskään raajojen kuppaukseen.

Kolmbus ei löytänyt Amerikkaa eikä James Cook Australiaa.

Napoleon ei ollut lyhyt eikä Einstein huono oppilas. Viikingit eivät napostelleet kärpässieniä ennen taistelua eivätkä he heittäneet vanhuksiaan alas surmankalliolta. Tutankhamonin haudassa ei ollutkaan kirousta eikä Hitler ollut yksikiveksinen homoseksuaali.

Ja mitä tulee Suomeen niin noitavainojen aikaan kaikki noidat eivät suinkaan olleet naisia, muslimit eivät loukkaantuneet Espoon betoniporsaista ja Ahti Karjalainen osasi sanoa englanniksi muutakin kuin ”tankero”.

Vaan missä ovat nykyisin Maiju ja Lassi, nuo siniset betoniporsaat;)

Rento, hauska ja helppolukuinen kirja, josta saattaa ohimennen oppiakin jotain.

Arvosana 9-

Anna Jansson: Jäljet lumessa

Anna Jansson: Jäljet lumessa

Anna Jansson Jäljet lumessa

Jäljet lumessa- kirjassa yhdistyy murhatutkinta ja nytkin ajankohtaiset aiheet: syrjäytyminen, turvattomuus ja kiusaaminen, joka toisinaan muuttuu elämää uhkaavaksi.

Lapset ovat tulevaisuutemme. Miltä heidän maailmansa näyttää? Kuka ehtii kysyä ja odottaa vastausta? Kuka ehtii katsoa, kuka jaksaa katsoa heitä?

Tutkintaa johtaa rikostarkastaja Maria Wern ja tarinassa sivutaan myös hänen yksityiselämäänsä. Kirjassa on myös mielenkiintoisia sivuhahmoja ja heidän historiaansa, jotka tuovat omia käänteitään juonen kulkuun. Syyllistä ujutetaan lukijan aivoihin lopuksi vähän liiankin innokkaasti, mutta kaikkinensa teos on oikein jännittävä ja juoni etenee lupsakasti ja leppoisasti. Kieli on helppoa ja sujuvaa ja kirja on lopussa ennen kuin huomaakaan.

Olen aikaisemmin lukenut Anna Janssonin Outoja lintuja, josta en tosin enää muista paljoa. Maria Wern- sarjan ajattelin nyt laittaa alati kasvavaan kirjalistaan odottamaan vuoroaan.

Arvosana 9-

Mamma A.

Esko Valtaoja: Maailmanloppu peruttu

Esko Valtoja: Maailmanloppu peruttu

Ursa.fi

Taukopilkutus. Tuo ihana(n) ärsyttävä asia mikä yhdistää avaruustähtitieteen professoria ja työtöntä korujen valmistajaa (ja lähes merkonomia) Ja toinen on nilviäiskammo.Ennalta-arvaamatonta!

”Maustan kaikkea itselleni luontaisilla periaatteilla: näsäviisaalla kaikkitietävyydellä, ärsyttämisen halulla, ihmettelyllä, ylimielisyydellä,rakkaudella maailmaan ja huonolla huumorilla.”

Näin tuumaa Esko itse kolumneistaan, mutta olen eri mieltä. Huumori nimittäin ei ole huonoa. Minusta se on tarkkasilmäistä ja sopivan kuivakkaa. On myös huojentavaa ja lukea, että ei ole älykkyydestä kiinni, etteikö voisi kammota etanoita ja matoja (ja muita pimeyden voimia), keulia mopolla kirjahyllymetrien suhteen, rakastaa Hercule Poirotin puhtoisia nilkkaimia ja suhtautua autoihin kuin maitotölkkeihin. Huh, vapauduin niskassani painavasta tyhmyyden ja sivistymättömyyden taakasta.

Iltalehden kuva

Kokoelma Valtaojan hykerryttäviä kolumneja käsittelee yhteiskunnallisia asioita ja tiedettä ja tutkimusta. Siinä sivussa hän käsittelee myös omaa elämäänsä ja historiaansa mukavan nurinkurisella tavalla. Teos on helppolukuinen, hauska ja se herättää ajattelemaan. Ja mikä parasta: siitä tulee mukavan pörröinen olo.

”Ole samaa mieltä, ole eri mieltä, ihastu, raivostu, tai haukottele -mutta muista ajatella.”

Arvosana 9+

Mamma A.

Dolores Redondo: Näkymätön vartija

Dolores Redondo: Näkymätön vartija

Näkymätön vartija aloittaa Baskimaan murhat-trilogian yhdistäen rikostutkintaa, baskimytologiaa ja hankalia perhesuhteita. Keskiössä on konstaapeli Amaia Salazar sukunsa ja työtovereidensa kanssa. Näyttämönä on Amaian kotiseutu, jonne hän joutuu murhien takia vasten tahtoaan palaamaan.

Amaia ratkoo kirjassa julmia rituaalimurhia ja välillä epäillyksi joutuu myös basajaun, salaperäinen metsän näkymätön vartija. Tosin tahtoessaan hän ei ole näkymätön. Kirjassa esiintyy toinenkin mytologian hahmo, jonka suhteen juonenkulku on ikävän ennalta arvattava. Mytologia on minusta kiehtovaa, oli se sitten minkä maailman kolkan tarustoa tahansa.

 

Basajaun

Amaialla on lapsuudesta synkkä salaisuus. Tai eihän se muille ole salaisuus kuin hänen miehelleen mikä luonnollisesti aiheuttaa pientä häsmäkkää. Niin kuin puhumattomuus yleensäkin tuppaa aieuttamaan pidemmän päälle. Amaialla on eripuraa myös toisen siskonsa kanssa ja muutenkin meno on melkoista saippuaoopperaa varsinkin, kun osa juonenkäänteistä tuntui vähän epäolennaisilta. Välillä luetaan korttejakin mummon kanssa, että asiat alkaisivat lutviutua sekä koti- että työympyröissä.

Juoni on suht mainio, mutta kerronta ei kovinkaan sujuvaa. Kun keskelle jännittäviä tapahtumia lykätään analyysia arkkitehtuurista tai luontokuvausta (kaunista sellaista kylläkin) niin väkisinkin lukuinto vähän lopahtaa. Aiheet ovat varmasti tärkeitä kirjailijalle, mutta kaikkea ei kannata survoa samaan kirjaan ainakaan jos niillä ei ole merkitystä 2. ja 3. osan kannalta. Ja ei välttämättä vaikka olisikin.

Jo alkutaipaleella olin sitä mieltä, että mikäli saan tarvottua tarinan loppuun, en ainakaan lue trilogian muita osia. Vaan loppupuolellepa oli kirjoitettu napakka koukku ja pakkohan ne oli varata kirjastosta.

Lukupinoon meni siis saman kirjailijan Luualttari, jossa toivon mukaan selviää kuka tai mikä on kyklooppi. Sarjan kolmas osa Myrskyuhri odottaa myös vuoroaan.

Arvosana 7+

Mamma A.

Giles Milton: Maailma on outo

MAAILMA ON OUTO

101 ERISKUMMALLISTA HISTORIALLISTA TAPAUSTA

(Fascinating Footnotes from History)

Väitän, että jos yläasteen oppikirjoissa historiaan jääneet henkilöt ja tapahtumat olisi esitelty yhtä mieleenpainuvasti kuin tässä kirjassa, niin ne painuisivat monenkin teinin mieleen paremmin kuin nyt. Puhun nyt paitsi omaan muinaiseen kokemukseeni nojaten että ruutikuivista hissan tunneista märisevien teinien vanhempana. Eikä puhettakaan, että olisin myöhemmissä vaiheissani osoittanut kovinkaan kummoista kiinnostusta esim. sotahistoriaa kohtaan, mutta nyt varasin kirjastosta hetimiten aikaisemmat osat Maaiman Pisin pajunköysi ja Maailmassa on virhe. Täytynee etsiä myös jatko-osa Terve vaan ja onnea! Siinähän tuota olisikin oppikirjoja isompien mukuloiden opintielle.

Ota Benga vuonna 1904

Parhaiten mieleeni jäi surullinen tarina Ota Bengasta. Hän oli pygmi, joka lahjottiin (500g suolaa ja kangaspakka) 1906 lähtemään kotoaan Afrikasta Yhdysvaltoihin. Perillä hänestä tuli suosittu nähtävyys niin museossa kuin eläintarhassakin. Ota Bengan epäinhimillinen kohtelu herätti kiivasta keskustelua rasismista ja evoluutiosta. Jopa valkoihoiset kirkonmiehen paheksuivat Otan sijoitusta apinahäkkiin. Eivät tosin humanitaarisista syistä vaan koska he pelkäsivät Darwinin evoluutioteorian saavat lisää kannattajia. Kun Ota pääsi lopulta vapaaksi oli ensimmäinen maailmansota syttynyt ja esti hänen pääsyn takaisin kotimaahansa.

Hitlerin mittavasta lääkityksestä kertovassa tarinassa osui silmään muuan Vitamultin-niminen jauhe, josta hänen henkilääkärinsä Theodor Morellin sekoitteli virkistävää nestettä aamuiseen tokkuraisuuteen. Lääke toimi kuin unelma, kuten tietysti moni muukin Morellin rohdos. Vain muutaman minuutin kuluttua lääkkeen saamisesta Hitler nousi sohvataan virkistyneenä ja tarmokkaana. Laboratoriotestien mukaan jauhe oli amfetamiinia. Stryktiiniä vatsavaivoihin, kokaiinia silmätipoissa ja härän siemennestettä mieskunnon nostamiseen…Morellia vastaan ei nostettu sotarikossyytteitä.

 Kirja kertoo tarinat urheista eläinsankareista: hevosesta, koirasta ja pulusta. Miehistä, jotka pakenivat Alcatrazista. Rasputinin kuolinsyyn tutkinnasta, Orjalaiva Zongin järkyttävän matkasta, Charlie Chaplinin ruumiin varastamisesta ja muista eriskummallisista tapauksista. Seikkaileepa mukana myös muan suomalainenkin ukkeli.

Kirjassa on kevyt ote raskaista aiheista ja joissain tarinoissa taustalla pilkahtelee kuivan huumorin poikanen kuin vino hymynkare.

Arvosana 9