Arvosana 8-
torstai 7. helmikuuta 2019
Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen: Kamala Luonto Sunnuntaijengi
keskiviikko 6. helmikuuta 2019
Åke Persson & Thomas Oldrup: Maailman pisin pajunköysi
Åke Persson & Thomas Oldrup: Maailman pisin pajunköysi
![]() |
| Maailman pisin pajunköysi |
Persson ja Oldrup kirjoittavat historian pienistä tahattomista mokista ja vähän isommista pötypuheista. Kirja on itsenäinen osa sarjaa, josta aikaisemmin luin teoksen Maailma on outo. Samalla viihdyttävällä linjalla mennään ja kiistämättä tuntee olonsa aika pöljäksi, kun on niellyt kakostelematta kaikki nämä historialliset höpötykset.
Moni tarina
liittyy hallitsijoihin ja heitä mustamaalanneisiin vihamiehiin. Marie-Antoinette
ei koskaan kommentoinut kansalaisten nälkään ja leivän puutetta sanoillla ”
Syökööt leivoksia” eikä Sherlock Holmes tuumaillut koskaan ” Yksinkertaista, rakas
Watson”. Vaan selvisipä Sherlockin tarinasta millä nimellä kutsutaan ihmistä,
jolla on monenlaisia lahjoja ja mielenkiinnon kohteita. Ajatuksiini pölähti
heti kuva työvoimatoimistossa hikoilevasta herra Holmesista ja virkailijasta,
joka tolkuttaa ankarasti keskittymään yhteen mielenkiinnon kohteeseen ja
rakentamaan ura sen, ja vain sen mukaan…
| 6 on parempi kuin 1 |
Näihin
herjauksiin kuuluu myös totuuden vääristelyt hallitsijoiden ja suurmiesten/-naisten
kuolinsyistä. Giljotiinin keksijää ei teloitettu omalla laitteellaan, Katariina
Suuri ei kuollut harrastaessaan seksiä hevosen kanssa eikä Eerik XIV kohdannut
loppuaan syötyään myrkyttettyä hernekeittoa. Eikä Eerik kuollut myöskään
raajojen kuppaukseen.
Kolmbus ei
löytänyt Amerikkaa eikä James Cook Australiaa.
Napoleon ei ollut lyhyt eikä
Einstein huono oppilas. Viikingit eivät napostelleet kärpässieniä ennen taistelua
eivätkä he heittäneet vanhuksiaan alas surmankalliolta. Tutankhamonin haudassa
ei ollutkaan kirousta eikä Hitler ollut yksikiveksinen homoseksuaali.
Ja mitä
tulee Suomeen niin noitavainojen aikaan kaikki noidat eivät suinkaan olleet
naisia, muslimit eivät loukkaantuneet Espoon betoniporsaista ja Ahti
Karjalainen osasi sanoa englanniksi muutakin kuin ”tankero”.
Vaan missä ovat
nykyisin Maiju ja Lassi, nuo siniset betoniporsaat;)
Rento,
hauska ja helppolukuinen kirja, josta saattaa ohimennen oppiakin jotain.
Arvosana 9-
tiistai 29. tammikuuta 2019
Anna Jansson: Jäljet lumessa
![]() |
| Anna Jansson Jäljet lumessa |
Jäljet
lumessa- kirjassa yhdistyy murhatutkinta ja nytkin ajankohtaiset aiheet:
syrjäytyminen, turvattomuus ja kiusaaminen, joka toisinaan muuttuu elämää
uhkaavaksi.
Lapset ovat tulevaisuutemme. Miltä
heidän maailmansa näyttää? Kuka ehtii kysyä ja odottaa vastausta? Kuka ehtii
katsoa, kuka jaksaa katsoa heitä?
Tutkintaa
johtaa rikostarkastaja Maria Wern ja tarinassa sivutaan myös hänen
yksityiselämäänsä. Kirjassa on myös mielenkiintoisia sivuhahmoja ja heidän
historiaansa, jotka tuovat omia käänteitään juonen kulkuun. Syyllistä ujutetaan
lukijan aivoihin lopuksi vähän liiankin innokkaasti, mutta kaikkinensa teos on
oikein jännittävä ja juoni etenee lupsakasti ja leppoisasti. Kieli on helppoa ja
sujuvaa ja kirja on lopussa ennen kuin huomaakaan.
Olen aikaisemmin
lukenut Anna Janssonin Outoja lintuja, josta en tosin enää muista paljoa. Maria
Wern- sarjan ajattelin nyt laittaa alati kasvavaan kirjalistaan odottamaan
vuoroaan.
Arvosana 9-
Mamma A.
lauantai 12. tammikuuta 2019
Esko Valtaoja: Maailmanloppu peruttu
Esko Valtoja: Maailmanloppu peruttu
![]() |
| Ursa.fi |
Taukopilkutus. Tuo ihana(n) ärsyttävä asia mikä yhdistää avaruustähtitieteen professoria
ja työtöntä korujen valmistajaa (ja lähes merkonomia) Ja toinen on
nilviäiskammo.Ennalta-arvaamatonta!
”Maustan
kaikkea itselleni luontaisilla periaatteilla: näsäviisaalla
kaikkitietävyydellä, ärsyttämisen halulla, ihmettelyllä, ylimielisyydellä,rakkaudella
maailmaan ja huonolla huumorilla.”
Näin tuumaa Esko itse kolumneistaan, mutta olen eri mieltä.
Huumori nimittäin ei ole huonoa. Minusta se on tarkkasilmäistä ja sopivan
kuivakkaa. On myös huojentavaa ja lukea, että ei ole älykkyydestä kiinni,
etteikö voisi kammota etanoita ja matoja (ja muita pimeyden voimia), keulia
mopolla kirjahyllymetrien suhteen, rakastaa Hercule Poirotin puhtoisia
nilkkaimia ja suhtautua autoihin kuin maitotölkkeihin. Huh, vapauduin niskassani
painavasta tyhmyyden ja sivistymättömyyden taakasta.
![]() |
| Iltalehden kuva |
Kokoelma Valtaojan hykerryttäviä kolumneja käsittelee yhteiskunnallisia
asioita ja tiedettä ja tutkimusta. Siinä sivussa hän käsittelee myös omaa
elämäänsä ja historiaansa mukavan nurinkurisella tavalla. Teos on helppolukuinen,
hauska ja se herättää ajattelemaan. Ja mikä parasta: siitä tulee mukavan
pörröinen olo.
”Ole
samaa mieltä, ole eri mieltä, ihastu, raivostu, tai haukottele -mutta muista
ajatella.”
Arvosana 9+
Mamma A.
tiistai 8. tammikuuta 2019
Dolores Redondo: Näkymätön vartija

Näkymätön vartija aloittaa Baskimaan murhat-trilogian
yhdistäen rikostutkintaa, baskimytologiaa ja hankalia perhesuhteita. Keskiössä
on konstaapeli Amaia Salazar sukunsa ja työtovereidensa kanssa. Näyttämönä on
Amaian kotiseutu, jonne hän joutuu murhien takia vasten tahtoaan palaamaan.
Amaia ratkoo kirjassa julmia rituaalimurhia ja välillä
epäillyksi joutuu myös basajaun, salaperäinen metsän näkymätön vartija. Tosin tahtoessaan
hän ei ole näkymätön. Kirjassa esiintyy toinenkin mytologian hahmo, jonka
suhteen juonenkulku on ikävän ennalta arvattava. Mytologia on minusta kiehtovaa,
oli se sitten minkä maailman kolkan tarustoa tahansa.
Amaialla on lapsuudesta synkkä salaisuus. Tai eihän se
muille ole salaisuus kuin hänen miehelleen mikä luonnollisesti aiheuttaa pientä
häsmäkkää. Niin kuin puhumattomuus yleensäkin tuppaa aieuttamaan pidemmän päälle. Amaialla on eripuraa myös toisen
siskonsa kanssa ja muutenkin meno on melkoista saippuaoopperaa varsinkin, kun
osa juonenkäänteistä tuntui vähän epäolennaisilta. Välillä luetaan korttejakin
mummon kanssa, että asiat alkaisivat lutviutua sekä koti- että työympyröissä.
Juoni on suht mainio, mutta kerronta ei kovinkaan sujuvaa. Kun
keskelle jännittäviä tapahtumia lykätään analyysia arkkitehtuurista tai luontokuvausta
(kaunista sellaista kylläkin) niin väkisinkin lukuinto vähän lopahtaa. Aiheet
ovat varmasti tärkeitä kirjailijalle, mutta kaikkea ei kannata survoa samaan
kirjaan ainakaan jos niillä ei ole merkitystä 2. ja 3. osan kannalta. Ja ei
välttämättä vaikka olisikin.
Jo alkutaipaleella olin sitä mieltä, että mikäli saan
tarvottua tarinan loppuun, en ainakaan lue trilogian muita osia. Vaan
loppupuolellepa oli kirjoitettu napakka koukku ja pakkohan ne oli varata kirjastosta.
Lukupinoon meni siis saman kirjailijan Luualttari, jossa
toivon mukaan selviää kuka tai mikä on kyklooppi. Sarjan kolmas osa Myrskyuhri
odottaa myös vuoroaan.
Arvosana 7+
Mamma A.
torstai 3. tammikuuta 2019
Giles Milton: Maailma on outo

Väitän, että jos yläasteen oppikirjoissa historiaan jääneet
henkilöt ja tapahtumat olisi esitelty yhtä mieleenpainuvasti kuin tässä
kirjassa, niin ne painuisivat monenkin teinin mieleen paremmin kuin nyt. Puhun
nyt paitsi omaan muinaiseen kokemukseeni nojaten että ruutikuivista hissan
tunneista märisevien teinien vanhempana. Eikä puhettakaan, että olisin myöhemmissä
vaiheissani osoittanut kovinkaan kummoista kiinnostusta esim. sotahistoriaa
kohtaan, mutta nyt varasin kirjastosta hetimiten aikaisemmat osat Maaiman Pisin pajunköysi ja Maailmassa on virhe. Täytynee etsiä
myös jatko-osa Terve vaan ja onnea! Siinähän
tuota olisikin oppikirjoja isompien mukuloiden opintielle.
| Ota Benga vuonna 1904 |
Parhaiten mieleeni jäi surullinen tarina Ota Bengasta. Hän
oli pygmi, joka lahjottiin (500g suolaa ja kangaspakka) 1906 lähtemään kotoaan
Afrikasta Yhdysvaltoihin. Perillä hänestä tuli suosittu nähtävyys niin museossa
kuin eläintarhassakin. Ota Bengan epäinhimillinen kohtelu herätti kiivasta
keskustelua rasismista ja evoluutiosta. Jopa valkoihoiset kirkonmiehen
paheksuivat Otan sijoitusta apinahäkkiin. Eivät tosin humanitaarisista syistä vaan
koska he pelkäsivät Darwinin evoluutioteorian saavat lisää kannattajia. Kun Ota
pääsi lopulta vapaaksi oli ensimmäinen maailmansota syttynyt ja esti hänen
pääsyn takaisin kotimaahansa.
Hitlerin mittavasta lääkityksestä kertovassa tarinassa osui
silmään muuan Vitamultin-niminen jauhe, josta hänen henkilääkärinsä Theodor
Morellin sekoitteli virkistävää nestettä aamuiseen tokkuraisuuteen. Lääke toimi
kuin unelma, kuten tietysti moni muukin Morellin rohdos. Vain muutaman minuutin kuluttua lääkkeen saamisesta Hitler nousi
sohvataan virkistyneenä ja tarmokkaana. Laboratoriotestien mukaan jauhe oli
amfetamiinia. Stryktiiniä vatsavaivoihin, kokaiinia silmätipoissa ja härän
siemennestettä mieskunnon nostamiseen…Morellia vastaan ei nostettu
sotarikossyytteitä.
Kirjassa on kevyt ote raskaista aiheista ja joissain tarinoissa taustalla pilkahtelee
kuivan huumorin poikanen kuin vino hymynkare.
Arvosana 9
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




