Dolores Redondo: Näkymätön vartija

Dolores Redondo: Näkymätön vartija

Näkymätön vartija aloittaa Baskimaan murhat-trilogian yhdistäen rikostutkintaa, baskimytologiaa ja hankalia perhesuhteita. Keskiössä on konstaapeli Amaia Salazar sukunsa ja työtovereidensa kanssa. Näyttämönä on Amaian kotiseutu, jonne hän joutuu murhien takia vasten tahtoaan palaamaan.

Amaia ratkoo kirjassa julmia rituaalimurhia ja välillä epäillyksi joutuu myös basajaun, salaperäinen metsän näkymätön vartija. Tosin tahtoessaan hän ei ole näkymätön. Kirjassa esiintyy toinenkin mytologian hahmo, jonka suhteen juonenkulku on ikävän ennalta arvattava. Mytologia on minusta kiehtovaa, oli se sitten minkä maailman kolkan tarustoa tahansa.

 

Basajaun

Amaialla on lapsuudesta synkkä salaisuus. Tai eihän se muille ole salaisuus kuin hänen miehelleen mikä luonnollisesti aiheuttaa pientä häsmäkkää. Niin kuin puhumattomuus yleensäkin tuppaa aieuttamaan pidemmän päälle. Amaialla on eripuraa myös toisen siskonsa kanssa ja muutenkin meno on melkoista saippuaoopperaa varsinkin, kun osa juonenkäänteistä tuntui vähän epäolennaisilta. Välillä luetaan korttejakin mummon kanssa, että asiat alkaisivat lutviutua sekä koti- että työympyröissä.

Juoni on suht mainio, mutta kerronta ei kovinkaan sujuvaa. Kun keskelle jännittäviä tapahtumia lykätään analyysia arkkitehtuurista tai luontokuvausta (kaunista sellaista kylläkin) niin väkisinkin lukuinto vähän lopahtaa. Aiheet ovat varmasti tärkeitä kirjailijalle, mutta kaikkea ei kannata survoa samaan kirjaan ainakaan jos niillä ei ole merkitystä 2. ja 3. osan kannalta. Ja ei välttämättä vaikka olisikin.

Jo alkutaipaleella olin sitä mieltä, että mikäli saan tarvottua tarinan loppuun, en ainakaan lue trilogian muita osia. Vaan loppupuolellepa oli kirjoitettu napakka koukku ja pakkohan ne oli varata kirjastosta.

Lukupinoon meni siis saman kirjailijan Luualttari, jossa toivon mukaan selviää kuka tai mikä on kyklooppi. Sarjan kolmas osa Myrskyuhri odottaa myös vuoroaan.

Arvosana 7+

Mamma A.