tiistai 12. marraskuuta 2019

Helena von Zweigbergk: Joka häpeää kantaa

Kansikuva
Joka häpeää kantaa
Helena von Zweigbergk: Joka häpeää kantaa

Entinen prostituoitu ja huumeidenkäyttäjä Laura istuu vankilassa ja kirjoittaa muistelmiaan kokemuksistaan ja asiakkaistaan. Iljettävistä asiakkaistaan, joilla on häpeällisiä salaisuuksia. Asiakkaita, jotka ovat julkisuuden henkilöitä.

Vankilapappi Ingrid vatvoo suhdettaan Andersiin ja kireitä välejään vankilan johtajaan. Hän haluaa auttaa Lauraa, vaikka huomaa pian miten suuren skandaalin muistelmien julkaiseminen aiheuttaisi.

Alussa tarina tuntui mielenkiintoiselta, mutta kerronta vähän pitkäveteiseltä. Ingridin ongelmat sulhaseensa ja häiden järjestämisen vaikeus suorastaan turhanpäiväiseltä. Liekkö niillä sitten isompi merkitys kokonaisuuden kannalta, koska Ingrid on seikkaillut jo useammassakin teoksessa. Lopussa jännitys alkoi kuitenkin lisääntyä ja loppuratkaisu pääsi jopa jossain määrin                                                                  yllättämään.

Päältä katsoen elämäni oli loistokasta. Kalliita ravintoloita ja ylellisiä klubeja. Mutta joka kerta kun menimme johonkin niistä ihanista paikoista, inho ja huoli kaiversivat mieltäni. Tiesin että siellä istuisi hienoon pukuun pukeutunut turska, jonka naam akirkastuisi, kun hän näkisi minut.

Arvosana 7,5

Jo NesbØ: Macbeth

                                      Jo NesbØ: Macbeth
JohnnyKniga

Teos perustuu William Shakespearen samannimiseen näytelmään. En kuitenkaan ole tutustunut alkuperäiseen tekstiin, joten arvioin tämän kirjan omana itsenään ilman vertailuja.

Tarina kertoo arvostetusta poliisin erikoisjoukkojen johtajasta Macbethistä ja hänen rakastetustaan Ladystä, jotka selviytyvät rikollisjengien, huumeiden ja petttureiden pyörittämässä kaupungissa. He pääsevät toisien avustamana ja toisia tieltään raivaten ylenemään kaupungin hierarkiassa ja lopulta ovat hyvin lähellä ehdotonta valtaa.

Tarina on väkivaltainen ja lähes toivoton. Veri valuu ja tapahtumapaikkana olevassa kaupungissa ei koskaan paista aurinko. Kaiken raakuuden keskellä kirjailija tarttuu pieneen yksityiskohtaan ja kuvailee sitä elävästi. Ja sitten taas tempaisee mukaansa Gatlingien sarjatuleen. Antaa toivoa ja ottaa sen pois. Kuvailee hahmon loputtoman julmana ja omatunnottomana ja pian paljastaa inhimillisyyden.                                                Paljastaa historian, jonka musertavuutta ei voi näyttelemällä                                                                   paeta.

Pisaran ote irtosi. Se tipahti sarvenkärjelle ja valui siitä kiiltävälle moottoripyöräkypärälle. 
- Olen sille velkaa helvetin.

Arvosana: 8

perjantai 17. toukokuuta 2019

Clare Mackintosh: Anna minun olla

Clare Mackintosh: Anna minun olla

Anna minun olla
https://www.gummerus.fi/

Poliisin mukaan se oli itsemurha. Annan mukaan se oli murha. Molemmat ovat väärässä.

Tarinan lähtökohdat on kutkuttavat: Annan isä ja äiti ovat molemmat tehneet itsemurhan ja vieläpä samalla tavalla samassa paikassa. Kun tapahtumista on kulunut vuosi alkaa kuitenkin tulla esille seikkoja, jotka puhuvat itsemurha-teoriaa vastaan. Tapahtumia alkaa tonkia Annan lisäksi eläkkeellä oleva poliisi. Sivujuonena kulkee poliisin henkilökohtaiset murheet.


Kirjailija on onnistunut luomaan päähahmon ajatuksista juuri sopivasti vainoharhaisia ja toisaalta itseään epäileviä. Kirjan edetessä lukijalle tarjoillaan useampikin mahdollinen syyllinen ja silti totuus onnistuu yllättämään. Eikä vain kerran vaan kahdesti ja lisäksi vielä kirjan viimeisessä lauseessa uudelleen!

Beachy Head 









Päällimmäisenä jäi mieleen se, miten vaikea on hakea apua ja miten helppoa on piilottaa ongelmansa.

       

                                                                     

                                                                        Arvosana 8 1/2 


 Mamma A.


perjantai 8. maaliskuuta 2019

Hjorth & Rosenfeldt: Mies joka ei ollut murhaaja





Hjorth & Rosenfeldt: Mies joka ei ollut murhaaja

Bazar kustannus
Heti ensialkuun Mies joka ei ollut murhaaja vaikutti hieman hidastempoiselle luettavalle. Sama ongelma jatkui kirjan loppuun saakka ja ihan kaikkien juonenkäänteiden ja henkilöiden merkitystä en vielä ainakaan ymmärtänyt. Ehkäpä niillä on joku merkitys seuraavien osien kannalta. Kun lukee pääasiassa iltaisin ennen nukkumaan menoa ja tällä kertaa vielä kipeänä niin kaipaa aika simppeliä tekstiä, joka ei rönsyile joka suuntaan ja hahmoja, jotka eivät kaikki kilpaile keskenään.

Juoni on perinteinen murhatutkinta ja uhrina teinipoika. Tapausta on tutkimassa psykologi, joka ajautuu tutkimukseen mukaan puolivahingossa ja on kaikkien (mukaanlukien lukijan) mielestä sangen raivostuttava tyyppi. Mukana on myös jonkinlaisena reppanana ja vähän yksinkertaisena kuvattu poliisi, jolla on kotirintamalla tehtävä suoritettavana. " Nyt hän oli saanut tarpeekseen.Nyt riitti.Tämä oli viimeinen pisara. Ei muuta kuin polvilleen, käsi liejuun, kenkä ylös. Ja sitten hän lähtisi kotiin. Muut saisivat juosta täällä halvatun etsintäketjuineen. Hänellä oli vaimo hedelmöitettävänä."

Menossa mukana myös joukko tutkijoita, joilla omalaatuisia suhdekuvioita sun muuta epäolennaista.

Loppuratkaisun suhteen herkutellaan viimeiseen saakka vaikka ainakin itse arvasin sen jo aikaisemmin. Enemmän pidän lopuista, joissa ratkaisu lätkäistään lukijan naamalle odottamattomassa kohdassa ja sen jälkeen mahdollisesti selitetään tapahtumien tarkempi kulku. Kun käytetään kaikki keinot lukijan epäilyksien johdattamiseen toisiin henkilöihin ja tutkimuksetkin lopetetaan jo kertaalleen niin väkisinkin tulee pitkittämisen maku. Sata sivua ja lukuisat kirjoitusvirheet pois ja lukijan keskittyminen pysyisi huomattavasti skarpimpana.

Arvosana: 7+



Mamma A.




torstai 7. helmikuuta 2019

Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen: Kamala Luonto Sunnuntaijengi




Kamala luonto – SunnuntaijengiKamalan Luonnon otuksia olen tavannut siellä sun täällä, mutta kirjana tämä on ensimmäinen lukemani. Lempisarjakuviini lukeutuu Lassi ja Leevi sekä Babyblues ja jotain samaa hiljaista viisautta vilahtelee myös Kamalassa Luonnossa. Hahmot ovat sympaattisia ja vaikka nyt ihan jokainen strippi ei hauskuutakaan nasevuudellaan niin ehdottoman lupsakka teos tämä on.Kakkahuumori toimii aina ja majavaan suorastaan samaistuin. Onneksi maailmankaikkeudessa on paikkansa myös majaville, joille pöllöt antavat ytimekkäät diagnoosit.

Arvosana 8-

keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Åke Persson & Thomas Oldrup: Maailman pisin pajunköysi




Åke Persson & Thomas Oldrup: Maailman pisin pajunköysi

Maailman pisin pajunköysi
Maailman pisin pajunköysi

Persson ja Oldrup kirjoittavat historian pienistä tahattomista mokista ja vähän isommista pötypuheista. Kirja on itsenäinen osa sarjaa, josta aikaisemmin luin teoksen Maailma on outo. Samalla viihdyttävällä linjalla mennään ja kiistämättä tuntee olonsa aika pöljäksi, kun on niellyt kakostelematta kaikki nämä historialliset höpötykset.

Moni tarina liittyy hallitsijoihin ja heitä mustamaalanneisiin vihamiehiin. Marie-Antoinette ei koskaan kommentoinut kansalaisten nälkään ja leivän puutetta sanoillla ” Syökööt leivoksia” eikä Sherlock Holmes tuumaillut koskaan ” Yksinkertaista, rakas Watson”. Vaan selvisipä Sherlockin tarinasta millä nimellä kutsutaan ihmistä, jolla on monenlaisia lahjoja ja mielenkiinnon kohteita. Ajatuksiini pölähti heti kuva työvoimatoimistossa hikoilevasta herra Holmesista ja virkailijasta, joka tolkuttaa ankarasti keskittymään yhteen mielenkiinnon kohteeseen ja rakentamaan ura sen, ja vain sen mukaan…

6 on parempi kuin 1
Näihin herjauksiin kuuluu myös totuuden vääristelyt hallitsijoiden ja suurmiesten/-naisten kuolinsyistä. Giljotiinin keksijää ei teloitettu omalla laitteellaan, Katariina Suuri ei kuollut harrastaessaan seksiä hevosen kanssa eikä Eerik XIV kohdannut loppuaan syötyään myrkyttettyä hernekeittoa. Eikä Eerik kuollut myöskään raajojen kuppaukseen.
Kolmbus ei löytänyt Amerikkaa eikä James Cook Australiaa.

Napoleon ei ollut lyhyt eikä Einstein huono oppilas. Viikingit eivät napostelleet kärpässieniä ennen taistelua eivätkä he heittäneet vanhuksiaan alas surmankalliolta. Tutankhamonin haudassa ei ollutkaan kirousta eikä Hitler ollut yksikiveksinen homoseksuaali.

Ja mitä tulee Suomeen niin noitavainojen aikaan kaikki noidat eivät suinkaan olleet naisia, muslimit eivät loukkaantuneet Espoon betoniporsaista ja Ahti Karjalainen osasi sanoa englanniksi muutakin kuin ”tankero”.

Vaan missä ovat nykyisin Maiju ja Lassi, nuo siniset betoniporsaat;)


Rento, hauska ja helppolukuinen kirja, josta saattaa ohimennen oppiakin jotain.


Arvosana 9-

tiistai 29. tammikuuta 2019

Anna Jansson: Jäljet lumessa





Jäljet lumessa
Anna Jansson Jäljet lumessa
Jäljet lumessa- kirjassa yhdistyy murhatutkinta ja nytkin ajankohtaiset aiheet: syrjäytyminen, turvattomuus ja kiusaaminen, joka toisinaan muuttuu elämää uhkaavaksi.

Lapset ovat tulevaisuutemme. Miltä heidän maailmansa näyttää? Kuka ehtii kysyä ja odottaa vastausta? Kuka ehtii katsoa, kuka jaksaa katsoa heitä?

Tutkintaa johtaa rikostarkastaja Maria Wern ja tarinassa sivutaan myös hänen yksityiselämäänsä. Kirjassa on myös mielenkiintoisia sivuhahmoja ja heidän historiaansa, jotka tuovat omia käänteitään juonen kulkuun. Syyllistä ujutetaan lukijan aivoihin lopuksi vähän liiankin innokkaasti, mutta kaikkinensa teos on oikein jännittävä ja juoni etenee lupsakasti ja leppoisasti. Kieli on helppoa ja sujuvaa ja kirja on lopussa ennen kuin huomaakaan.

Olen aikaisemmin lukenut Anna Janssonin Outoja lintuja, josta en tosin enää muista paljoa. Maria Wern- sarjan ajattelin nyt laittaa alati kasvavaan kirjalistaan odottamaan vuoroaan.



Arvosana 9-




Mamma A.

lauantai 12. tammikuuta 2019

Esko Valtaoja: Maailmanloppu peruttu


Esko Valtoja: Maailmanloppu peruttu

Ursa.fi


Taukopilkutus. Tuo ihana(n) ärsyttävä asia mikä yhdistää avaruustähtitieteen professoria ja työtöntä korujen valmistajaa (ja lähes merkonomia) Ja toinen on nilviäiskammo.Ennalta-arvaamatonta!

”Maustan kaikkea itselleni luontaisilla periaatteilla: näsäviisaalla kaikkitietävyydellä, ärsyttämisen halulla, ihmettelyllä, ylimielisyydellä,rakkaudella maailmaan ja huonolla huumorilla.”

Näin tuumaa Esko itse kolumneistaan, mutta olen eri mieltä. Huumori nimittäin ei ole huonoa. Minusta se on tarkkasilmäistä ja sopivan kuivakkaa. On myös huojentavaa ja lukea, että ei ole älykkyydestä kiinni, etteikö voisi kammota etanoita ja matoja (ja muita pimeyden voimia), keulia mopolla kirjahyllymetrien suhteen, rakastaa Hercule Poirotin puhtoisia nilkkaimia ja suhtautua autoihin kuin maitotölkkeihin. Huh, vapauduin niskassani painavasta tyhmyyden ja sivistymättömyyden taakasta.

Iltalehden kuva


Kokoelma Valtaojan hykerryttäviä kolumneja käsittelee yhteiskunnallisia asioita ja tiedettä ja tutkimusta. Siinä sivussa hän käsittelee myös omaa elämäänsä ja historiaansa mukavan nurinkurisella tavalla. Teos on helppolukuinen, hauska ja se herättää ajattelemaan. Ja mikä parasta: siitä tulee mukavan pörröinen olo.






”Ole samaa mieltä, ole eri mieltä, ihastu, raivostu, tai haukottele -mutta muista ajatella.”


Arvosana 9+


Mamma A.

tiistai 8. tammikuuta 2019

Dolores Redondo: Näkymätön vartija



Näkymätön vartija
Näkymätön vartija aloittaa Baskimaan murhat-trilogian yhdistäen rikostutkintaa, baskimytologiaa ja hankalia perhesuhteita. Keskiössä on konstaapeli Amaia Salazar sukunsa ja työtovereidensa kanssa. Näyttämönä on Amaian kotiseutu, jonne hän joutuu murhien takia vasten tahtoaan palaamaan.

Amaia ratkoo kirjassa julmia rituaalimurhia ja välillä epäillyksi joutuu myös basajaun, salaperäinen metsän näkymätön vartija. Tosin tahtoessaan hän ei ole näkymätön. Kirjassa esiintyy toinenkin mytologian hahmo, jonka suhteen juonenkulku on ikävän ennalta arvattava. Mytologia on minusta kiehtovaa, oli se sitten minkä maailman kolkan tarustoa tahansa.
Amaialla on lapsuudesta synkkä salaisuus. Tai eihän se muille ole salaisuus kuin hänen miehelleen mikä luonnollisesti aiheuttaa pientä häsmäkkää. Niin kuin puhumattomuus yleensäkin tuppaa aieuttamaan pidemmän päälle. Amaialla on eripuraa myös toisen siskonsa kanssa ja muutenkin meno on melkoista saippuaoopperaa varsinkin, kun osa juonenkäänteistä tuntui vähän epäolennaisilta. Välillä luetaan korttejakin mummon kanssa, että asiat alkaisivat lutviutua sekä koti- että työympyröissä.

Juoni on suht mainio, mutta kerronta ei kovinkaan sujuvaa. Kun keskelle jännittäviä tapahtumia lykätään analyysia arkkitehtuurista tai luontokuvausta (kaunista sellaista kylläkin) niin väkisinkin lukuinto vähän lopahtaa. Aiheet ovat varmasti tärkeitä kirjailijalle, mutta kaikkea ei kannata survoa samaan kirjaan ainakaan jos niillä ei ole merkitystä 2. ja 3. osan kannalta. Ja ei välttämättä vaikka olisikin.

Jo alkutaipaleella olin sitä mieltä, että mikäli saan tarvottua tarinan loppuun, en ainakaan lue trilogian muita osia. Vaan loppupuolellepa oli kirjoitettu napakka koukku ja pakkohan ne oli varata kirjastosta.

Lukupinoon meni siis saman kirjailijan Luualttari, jossa toivon mukaan selviää kuka tai mikä on kyklooppi. Sarjan kolmas osa Myrskyuhri odottaa myös vuoroaan.

Arvosana 7+


Mamma A.

torstai 3. tammikuuta 2019

Giles Milton: Maailma on outo

Maailma on outo
Väitän, että jos yläasteen oppikirjoissa historiaan jääneet henkilöt ja tapahtumat olisi esitelty yhtä mieleenpainuvasti kuin tässä kirjassa, niin ne painuisivat monenkin teinin mieleen paremmin kuin nyt. Puhun nyt paitsi omaan muinaiseen kokemukseeni nojaten että ruutikuivista hissan tunneista märisevien teinien vanhempana. Eikä puhettakaan, että olisin myöhemmissä vaiheissani osoittanut kovinkaan kummoista kiinnostusta esim. sotahistoriaa kohtaan, mutta nyt varasin kirjastosta hetimiten aikaisemmat osat Maaiman Pisin pajunköysi ja Maailmassa on virhe. Täytynee etsiä myös jatko-osa Terve vaan ja onnea! Siinähän tuota olisikin oppikirjoja isompien mukuloiden opintielle.

Ota Benga vuonna 1904

Parhaiten mieleeni jäi surullinen tarina Ota Bengasta. Hän oli pygmi, joka lahjottiin (500g suolaa ja kangaspakka) 1906 lähtemään kotoaan Afrikasta Yhdysvaltoihin. Perillä hänestä tuli suosittu nähtävyys niin museossa kuin eläintarhassakin. Ota Bengan epäinhimillinen kohtelu herätti kiivasta keskustelua rasismista ja evoluutiosta. Jopa valkoihoiset kirkonmiehen paheksuivat Otan sijoitusta apinahäkkiin. Eivät tosin humanitaarisista syistä vaan koska he pelkäsivät Darwinin evoluutioteorian saavat lisää kannattajia. Kun Ota pääsi lopulta vapaaksi oli ensimmäinen maailmansota syttynyt ja esti hänen pääsyn takaisin kotimaahansa.



Hitlerin mittavasta lääkityksestä kertovassa tarinassa osui silmään muuan Vitamultin-niminen jauhe, josta hänen henkilääkärinsä Theodor Morellin sekoitteli virkistävää nestettä aamuiseen tokkuraisuuteen. Lääke toimi kuin unelma, kuten tietysti moni muukin Morellin rohdos. Vain muutaman minuutin kuluttua lääkkeen saamisesta Hitler nousi sohvataan virkistyneenä ja tarmokkaana. Laboratoriotestien mukaan jauhe oli amfetamiinia. Stryktiiniä vatsavaivoihin, kokaiinia silmätipoissa ja härän siemennestettä mieskunnon nostamiseen…Morellia vastaan ei nostettu sotarikossyytteitä.


Sergeant Stubby.jpg Kirja kertoo tarinat urheista eläinsankareista: hevosesta, koirasta ja pulusta. Miehistä, jotka pakenivat Alcatrazista. Rasputinin kuolinsyyn tutkinnasta, Orjalaiva Zongin järkyttävän matkasta, Charlie Chaplinin ruumiin varastamisesta ja muista eriskummallisista tapauksista. Seikkaileepa mukana myös muan suomalainenkin ukkeli.

Kirjassa on kevyt ote raskaista aiheista ja joissain tarinoissa taustalla pilkahtelee kuivan huumorin poikanen kuin vino hymynkare.

Arvosana 9