Näytetään tekstit, joissa on tunniste huumori. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste huumori. Näytä kaikki tekstit

torstai 7. helmikuuta 2019

Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen: Kamala Luonto Sunnuntaijengi




Kamala luonto – SunnuntaijengiKamalan Luonnon otuksia olen tavannut siellä sun täällä, mutta kirjana tämä on ensimmäinen lukemani. Lempisarjakuviini lukeutuu Lassi ja Leevi sekä Babyblues ja jotain samaa hiljaista viisautta vilahtelee myös Kamalassa Luonnossa. Hahmot ovat sympaattisia ja vaikka nyt ihan jokainen strippi ei hauskuutakaan nasevuudellaan niin ehdottoman lupsakka teos tämä on.Kakkahuumori toimii aina ja majavaan suorastaan samaistuin. Onneksi maailmankaikkeudessa on paikkansa myös majaville, joille pöllöt antavat ytimekkäät diagnoosit.

Arvosana 8-

keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Åke Persson & Thomas Oldrup: Maailman pisin pajunköysi




Åke Persson & Thomas Oldrup: Maailman pisin pajunköysi

Maailman pisin pajunköysi
Maailman pisin pajunköysi

Persson ja Oldrup kirjoittavat historian pienistä tahattomista mokista ja vähän isommista pötypuheista. Kirja on itsenäinen osa sarjaa, josta aikaisemmin luin teoksen Maailma on outo. Samalla viihdyttävällä linjalla mennään ja kiistämättä tuntee olonsa aika pöljäksi, kun on niellyt kakostelematta kaikki nämä historialliset höpötykset.

Moni tarina liittyy hallitsijoihin ja heitä mustamaalanneisiin vihamiehiin. Marie-Antoinette ei koskaan kommentoinut kansalaisten nälkään ja leivän puutetta sanoillla ” Syökööt leivoksia” eikä Sherlock Holmes tuumaillut koskaan ” Yksinkertaista, rakas Watson”. Vaan selvisipä Sherlockin tarinasta millä nimellä kutsutaan ihmistä, jolla on monenlaisia lahjoja ja mielenkiinnon kohteita. Ajatuksiini pölähti heti kuva työvoimatoimistossa hikoilevasta herra Holmesista ja virkailijasta, joka tolkuttaa ankarasti keskittymään yhteen mielenkiinnon kohteeseen ja rakentamaan ura sen, ja vain sen mukaan…

6 on parempi kuin 1
Näihin herjauksiin kuuluu myös totuuden vääristelyt hallitsijoiden ja suurmiesten/-naisten kuolinsyistä. Giljotiinin keksijää ei teloitettu omalla laitteellaan, Katariina Suuri ei kuollut harrastaessaan seksiä hevosen kanssa eikä Eerik XIV kohdannut loppuaan syötyään myrkyttettyä hernekeittoa. Eikä Eerik kuollut myöskään raajojen kuppaukseen.
Kolmbus ei löytänyt Amerikkaa eikä James Cook Australiaa.

Napoleon ei ollut lyhyt eikä Einstein huono oppilas. Viikingit eivät napostelleet kärpässieniä ennen taistelua eivätkä he heittäneet vanhuksiaan alas surmankalliolta. Tutankhamonin haudassa ei ollutkaan kirousta eikä Hitler ollut yksikiveksinen homoseksuaali.

Ja mitä tulee Suomeen niin noitavainojen aikaan kaikki noidat eivät suinkaan olleet naisia, muslimit eivät loukkaantuneet Espoon betoniporsaista ja Ahti Karjalainen osasi sanoa englanniksi muutakin kuin ”tankero”.

Vaan missä ovat nykyisin Maiju ja Lassi, nuo siniset betoniporsaat;)


Rento, hauska ja helppolukuinen kirja, josta saattaa ohimennen oppiakin jotain.


Arvosana 9-

lauantai 12. tammikuuta 2019

Esko Valtaoja: Maailmanloppu peruttu


Esko Valtoja: Maailmanloppu peruttu

Ursa.fi


Taukopilkutus. Tuo ihana(n) ärsyttävä asia mikä yhdistää avaruustähtitieteen professoria ja työtöntä korujen valmistajaa (ja lähes merkonomia) Ja toinen on nilviäiskammo.Ennalta-arvaamatonta!

”Maustan kaikkea itselleni luontaisilla periaatteilla: näsäviisaalla kaikkitietävyydellä, ärsyttämisen halulla, ihmettelyllä, ylimielisyydellä,rakkaudella maailmaan ja huonolla huumorilla.”

Näin tuumaa Esko itse kolumneistaan, mutta olen eri mieltä. Huumori nimittäin ei ole huonoa. Minusta se on tarkkasilmäistä ja sopivan kuivakkaa. On myös huojentavaa ja lukea, että ei ole älykkyydestä kiinni, etteikö voisi kammota etanoita ja matoja (ja muita pimeyden voimia), keulia mopolla kirjahyllymetrien suhteen, rakastaa Hercule Poirotin puhtoisia nilkkaimia ja suhtautua autoihin kuin maitotölkkeihin. Huh, vapauduin niskassani painavasta tyhmyyden ja sivistymättömyyden taakasta.

Iltalehden kuva


Kokoelma Valtaojan hykerryttäviä kolumneja käsittelee yhteiskunnallisia asioita ja tiedettä ja tutkimusta. Siinä sivussa hän käsittelee myös omaa elämäänsä ja historiaansa mukavan nurinkurisella tavalla. Teos on helppolukuinen, hauska ja se herättää ajattelemaan. Ja mikä parasta: siitä tulee mukavan pörröinen olo.






”Ole samaa mieltä, ole eri mieltä, ihastu, raivostu, tai haukottele -mutta muista ajatella.”


Arvosana 9+


Mamma A.