Kamalan Luonnon otuksia olen tavannut siellä sun täällä,
mutta kirjana tämä on ensimmäinen lukemani. Lempisarjakuviini lukeutuu Lassi ja
Leevi sekä Babyblues ja jotain samaa hiljaista viisautta vilahtelee myös
Kamalassa Luonnossa. Hahmot ovat sympaattisia ja vaikka nyt ihan jokainen
strippi ei hauskuutakaan nasevuudellaan niin ehdottoman lupsakka teos tämä on.Kakkahuumori toimii aina ja majavaan suorastaan samaistuin. Onneksi
maailmankaikkeudessa on paikkansa myös majaville, joille pöllöt antavat
ytimekkäät diagnoosit.
Empä ole tästä ennen kuullutkaan. Koska Lassi ja Leevi uppoaa minuun, niin ehkäpä tällekin voisi antaa tilaisuuden :)
VastaaPoistaMinäkin ajattelin vielä toisen kokeilla tätä sarjakuvaa:)
Poista