Helena von Zweigbergk: Joka häpeää kantaa

Joka häpeää kantaa

Helena von Zweigbergk: Joka häpeää kantaa

Entinen prostituoitu ja huumeidenkäyttäjä Laura istuu vankilassa ja kirjoittaa muistelmiaan kokemuksistaan ja asiakkaistaan. Iljettävistä asiakkaistaan, joilla on häpeällisiä salaisuuksia. Asiakkaita, jotka ovat julkisuuden henkilöitä.

Vankilapappi Ingrid vatvoo suhdettaan Andersiin ja kireitä välejään vankilan johtajaan. Hän haluaa auttaa Lauraa, vaikka huomaa pian miten suuren skandaalin muistelmien julkaiseminen aiheuttaisi.

Alussa tarina tuntui mielenkiintoiselta, mutta kerronta vähän pitkäveteiseltä. Ingridin ongelmat sulhaseensa ja häiden järjestämisen vaikeus suorastaan turhanpäiväiseltä. Liekkö niillä sitten isompi merkitys kokonaisuuden kannalta, koska Ingrid on seikkaillut jo useammassakin teoksessa. Lopussa jännitys alkoi kuitenkin lisääntyä ja loppuratkaisu pääsi jopa jossain määrin                                                                  yllättämään.

Päältä katsoen elämäni oli loistokasta. Kalliita ravintoloita ja ylellisiä klubeja. Mutta joka kerta kun menimme johonkin niistä ihanista paikoista, inho ja huoli kaiversivat mieltäni. Tiesin että siellä istuisi hienoon pukuun pukeutunut turska, jonka naam akirkastuisi, kun hän näkisi minut.

Arvosana 7,5

Jo NesbØ: Macbeth

                                      Jo NesbØ: Macbeth

JohnnyKniga

Teos perustuu William Shakespearen samannimiseen näytelmään. En kuitenkaan ole tutustunut alkuperäiseen tekstiin, joten arvioin tämän kirjan omana itsenään ilman vertailuja.

Tarina kertoo arvostetusta poliisin erikoisjoukkojen johtajasta Macbethistä ja hänen rakastetustaan Ladystä, jotka selviytyvät rikollisjengien, huumeiden ja petttureiden pyörittämässä kaupungissa. He pääsevät toisien avustamana ja toisia tieltään raivaten ylenemään kaupungin hierarkiassa ja lopulta ovat hyvin lähellä ehdotonta valtaa.

Tarina on väkivaltainen ja lähes toivoton. Veri valuu ja tapahtumapaikkana olevassa kaupungissa ei koskaan paista aurinko. Kaiken raakuuden keskellä kirjailija tarttuu pieneen yksityiskohtaan ja kuvailee sitä elävästi. Ja sitten taas tempaisee mukaansa Gatlingien sarjatuleen. Antaa toivoa ja ottaa sen pois. Kuvailee hahmon loputtoman julmana ja omatunnottomana ja pian paljastaa inhimillisyyden.                                                Paljastaa historian, jonka musertavuutta ei voi näyttelemällä                                                                   paeta.

Pisaran ote irtosi. Se tipahti sarvenkärjelle ja valui siitä kiiltävälle moottoripyöräkypärälle. 

- Olen sille velkaa helvetin.

Arvosana: 8

Clare Mackintosh: Anna minun olla

Clare Mackintosh: Anna minun olla

https://www.gummerus.fi/

Poliisin mukaan se oli itsemurha. Annan mukaan se oli murha. Molemmat ovat väärässä.

Tarinan lähtökohdat on kutkuttavat: Annan isä ja äiti ovat molemmat tehneet itsemurhan ja vieläpä samalla tavalla samassa paikassa. Kun tapahtumista on kulunut vuosi alkaa kuitenkin tulla esille seikkoja, jotka puhuvat itsemurha-teoriaa vastaan. Tapahtumia alkaa tonkia Annan lisäksi eläkkeellä oleva poliisi. Sivujuonena kulkee poliisin henkilökohtaiset murheet.


Kirjailija on onnistunut luomaan päähahmon ajatuksista juuri sopivasti vainoharhaisia ja toisaalta itseään epäileviä. Kirjan edetessä lukijalle tarjoillaan useampikin mahdollinen syyllinen ja silti totuus onnistuu yllättämään. Eikä vain kerran vaan kahdesti ja lisäksi vielä kirjan viimeisessä lauseessa uudelleen!

Beachy Head 

Päällimmäisenä jäi mieleen se, miten vaikea on hakea apua ja miten helppoa on piilottaa ongelmansa.

       

                                                                     

                                                                        Arvosana 8 1/2 

 Mamma A.

Hjorth & Rosenfeldt: Mies joka ei ollut murhaaja

Hjorth & Rosenfeldt: Mies joka ei ollut murhaaja

Bazar kustannus

Heti ensialkuun Mies joka ei ollut murhaaja vaikutti hieman hidastempoiselle luettavalle. Sama ongelma jatkui kirjan loppuun saakka ja ihan kaikkien juonenkäänteiden ja henkilöiden merkitystä en vielä ainakaan ymmärtänyt. Ehkäpä niillä on joku merkitys seuraavien osien kannalta. Kun lukee pääasiassa iltaisin ennen nukkumaan menoa ja tällä kertaa vielä kipeänä niin kaipaa aika simppeliä tekstiä, joka ei rönsyile joka suuntaan ja hahmoja, jotka eivät kaikki kilpaile keskenään.

Juoni on perinteinen murhatutkinta ja uhrina teinipoika. Tapausta on tutkimassa psykologi, joka ajautuu tutkimukseen mukaan puolivahingossa ja on kaikkien (mukaanlukien lukijan) mielestä sangen raivostuttava tyyppi. Mukana on myös jonkinlaisena reppanana ja vähän yksinkertaisena kuvattu poliisi, jolla on kotirintamalla tehtävä suoritettavana. " Nyt hän oli saanut tarpeekseen.Nyt riitti.Tämä oli viimeinen pisara. Ei muuta kuin polvilleen, käsi liejuun, kenkä ylös. Ja sitten hän lähtisi kotiin. Muut saisivat juosta täällä halvatun etsintäketjuineen. Hänellä oli vaimo hedelmöitettävänä."

Menossa mukana myös joukko tutkijoita, joilla omalaatuisia suhdekuvioita sun muuta epäolennaista.

Loppuratkaisun suhteen herkutellaan viimeiseen saakka vaikka ainakin itse arvasin sen jo aikaisemmin. Enemmän pidän lopuista, joissa ratkaisu lätkäistään lukijan naamalle odottamattomassa kohdassa ja sen jälkeen mahdollisesti selitetään tapahtumien tarkempi kulku. Kun käytetään kaikki keinot lukijan epäilyksien johdattamiseen toisiin henkilöihin ja tutkimuksetkin lopetetaan jo kertaalleen niin väkisinkin tulee pitkittämisen maku. Sata sivua ja lukuisat kirjoitusvirheet pois ja lukijan keskittyminen pysyisi huomattavasti skarpimpana.

Arvosana: 7+

Mamma A.

Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen: Kamala Luonto Sunnuntaijengi

Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen: Kamala Luonto

Sunnuntaijengi

Kamalan Luonnon otuksia olen tavannut siellä sun täällä, mutta kirjana tämä on ensimmäinen lukemani. Lempisarjakuviini lukeutuu Lassi ja Leevi sekä Babyblues ja jotain samaa hiljaista viisautta vilahtelee myös Kamalassa Luonnossa. Hahmot ovat sympaattisia ja vaikka nyt ihan jokainen strippi ei hauskuutakaan nasevuudellaan niin ehdottoman lupsakka teos tämä on.Kakkahuumori toimii aina ja majavaan suorastaan samaistuin. Onneksi maailmankaikkeudessa on paikkansa myös majaville, joille pöllöt antavat ytimekkäät diagnoosit.

Arvosana 8-

Åke Persson & Thomas Oldrup: Maailman pisin pajunköysi

Åke Persson & Thomas Oldrup: Maailman pisin pajunköysi

101 historiallista harhakäsitystä

Maailman pisin pajunköysi

Persson ja Oldrup kirjoittavat historian pienistä tahattomista mokista ja vähän isommista pötypuheista. Kirja on itsenäinen osa sarjaa, josta aikaisemmin luin teoksen Maailma on outo. Samalla viihdyttävällä linjalla mennään ja kiistämättä tuntee olonsa aika pöljäksi, kun on niellyt kakostelematta kaikki nämä historialliset höpötykset.

Moni tarina liittyy hallitsijoihin ja heitä mustamaalanneisiin vihamiehiin. Marie-Antoinette ei koskaan kommentoinut kansalaisten nälkään ja leivän puutetta sanoillla ” Syökööt leivoksia” eikä Sherlock Holmes tuumaillut koskaan ” Yksinkertaista, rakas Watson”. Vaan selvisipä Sherlockin tarinasta millä nimellä kutsutaan ihmistä, jolla on monenlaisia lahjoja ja mielenkiinnon kohteita. Ajatuksiini pölähti heti kuva työvoimatoimistossa hikoilevasta herra Holmesista ja virkailijasta, joka tolkuttaa ankarasti keskittymään yhteen mielenkiinnon kohteeseen ja rakentamaan ura sen, ja vain sen mukaan…

6 on parempi kuin 1

Näihin herjauksiin kuuluu myös totuuden vääristelyt hallitsijoiden ja suurmiesten/-naisten kuolinsyistä. Giljotiinin keksijää ei teloitettu omalla laitteellaan, Katariina Suuri ei kuollut harrastaessaan seksiä hevosen kanssa eikä Eerik XIV kohdannut loppuaan syötyään myrkyttettyä hernekeittoa. Eikä Eerik kuollut myöskään raajojen kuppaukseen.

Kolmbus ei löytänyt Amerikkaa eikä James Cook Australiaa.

Napoleon ei ollut lyhyt eikä Einstein huono oppilas. Viikingit eivät napostelleet kärpässieniä ennen taistelua eivätkä he heittäneet vanhuksiaan alas surmankalliolta. Tutankhamonin haudassa ei ollutkaan kirousta eikä Hitler ollut yksikiveksinen homoseksuaali.

Ja mitä tulee Suomeen niin noitavainojen aikaan kaikki noidat eivät suinkaan olleet naisia, muslimit eivät loukkaantuneet Espoon betoniporsaista ja Ahti Karjalainen osasi sanoa englanniksi muutakin kuin ”tankero”.

Vaan missä ovat nykyisin Maiju ja Lassi, nuo siniset betoniporsaat;)

Rento, hauska ja helppolukuinen kirja, josta saattaa ohimennen oppiakin jotain.

Arvosana 9-

Anna Jansson: Jäljet lumessa

Anna Jansson: Jäljet lumessa

Anna Jansson Jäljet lumessa

Jäljet lumessa- kirjassa yhdistyy murhatutkinta ja nytkin ajankohtaiset aiheet: syrjäytyminen, turvattomuus ja kiusaaminen, joka toisinaan muuttuu elämää uhkaavaksi.

Lapset ovat tulevaisuutemme. Miltä heidän maailmansa näyttää? Kuka ehtii kysyä ja odottaa vastausta? Kuka ehtii katsoa, kuka jaksaa katsoa heitä?

Tutkintaa johtaa rikostarkastaja Maria Wern ja tarinassa sivutaan myös hänen yksityiselämäänsä. Kirjassa on myös mielenkiintoisia sivuhahmoja ja heidän historiaansa, jotka tuovat omia käänteitään juonen kulkuun. Syyllistä ujutetaan lukijan aivoihin lopuksi vähän liiankin innokkaasti, mutta kaikkinensa teos on oikein jännittävä ja juoni etenee lupsakasti ja leppoisasti. Kieli on helppoa ja sujuvaa ja kirja on lopussa ennen kuin huomaakaan.

Olen aikaisemmin lukenut Anna Janssonin Outoja lintuja, josta en tosin enää muista paljoa. Maria Wern- sarjan ajattelin nyt laittaa alati kasvavaan kirjalistaan odottamaan vuoroaan.

Arvosana 9-

Mamma A.